Kaasua pohjaan!

Mestis jatkuu reilun kahden kuukauden tauon jälkeen, ja Tuto Hockey:lla on jo perjantaina edessä ensimmäinen 60-minuuttinen. Hieno juttu, että kaikki käytännön haasteet saatiin ratkaistua, ja kaudelle saadaan kunniakas loppu. Tosin mistään ei voi näinä päivinä olla varma, joten mennään päivä kerrallaan. 

 

Fiilikset on samaan aikaan innostuneet ja vähän järkyttyneet. Mä olin henkilökohtaisesti jo varautunut siihen, että kausi päätetään jättää pelaamatta loppuun. Ja nyt sitten runtataan viisi joukkueharjoitusta joukkueen kanssa, ennen kuin kiekko tipahtaa perjantaina keskiympyrään. Nivuset tulevat olemaan ihmeissään, mutta on tässä vaikeammistakin paikoista selvitty.

 

Näiden postausten alkuperäinen tarkoitus oli vähän avata niitä tunteita, mitä jääkiekkoilijan uran vaihtaminen myynnin ammattilaisen uraan minussa herättää. Kaudesta on kuitenkin tullut niin eriskummallinen, että en ole viime aikoina edes osannut katsella maailmaa tuolta kannalta. Mutta sen olen tämän viimeisen kuuden viikon tauon aikana huomannut, että pelaamista ja jääkiekkoa on ollut kova ikävä. Jos rakkaus peliä kohtaan on välillä hukkunut johonkin, niin nyt se on heräämässä uudelleen. 

 

Tämä kylmä talvi on ollut mahtava juttu juuri tähän hetkeen. Ollaan käytetty ylimääräinen vapaa-aika monesti perheen kanssa ulkojäillä pelaten. Päädyin myös kiekkokouluun ohjaajaksi. Yleensä normaalilla kiekkokaudella tämä pätkä menee vähän sumussa, kevään ratkaisupelejä odotellessa. Mutta nyt keskitalvi sisälsi paljon positiivisia ja aitoja fiiliksiä itse pelistä. Näillä eväillä mä kyllä saan tästä kiekkokeväästä tosi paljon irti.

 

Edessä on aika napakat ajat Marli-areenalla. Mitä sitä himmailemaan, ei muuta kuin kaasu pohjaan!

 

 

Kuva: Shaun Duncan