Kiekkoblogi - Elämä kaukalon ulkopuolella

Tänään on tiistai, joulukuun ensimmäinen päivä. Ihan täysin tavallinen tiistai suurimmalle osalle ihmisistä, mutta mun päällimmäinen fiilis on hämmennys. Oon tottunut olemaan joulukuussa totaalisen keskittynyt, ja valmiina repimään itsestäni kaiken irti ennen joulua. Kiekkokaudella joulu ja vuodenvaihde on puolivälin krouvi; Runkosarja on jo voiton puolella, ja kevättä kohti on paljon helpompi katsoa. Mutta nyt mä en mieti sitä. Mä odotan joulua ihan niin kuin ennenkin, mutta en päästäkseni tauolle. Mä odotan joulurauhaa, lasten iloa ja sitä lanttulaatikkoa ihan niiden itsensä takia. Juuri nyt en ole loman tarpeessa, oon varmaankin paljon energisempi kuin kaksi kuukautta sitten!

 

Oon Sowisella oppinut paljon uutta, ja se on ladannut mun akut täyteen huolimatta tästä näennäisen synkästä marraskuusta. Tietysti mä pelaan vielä Tuto Hockeyssä sata lasissa, mutta perheen elanto ei ole siitä kiinni, enkä mä pyri pääsemään urallani enää eteenpäin. Se on järkyttävän suuri muutos! Koko asetelma on kääntynyt täysin päälaelleen: pelaaminen on tosi hauskaa, ja tuntuu että saan siitä eri tavalla energiaa. Kaiken kaikkiaan elämä tuntuu seesteisemmältä. Pystyn antamaan itsestäni enemmän ihan jokaisella osa-alueella. 

 

Nämä ajatukset saa mut miettimään, kuinka vanha arki jääkiekon parissa on vaikuttanut todella moniin asioihin elämässäni. Uutta näkökulmaa on vaikea ymmärtää, ennen kuin sen kokee. Tällä hetkellä on todella vaikea sanoa, miltä ensimmäinen kevät ilman ammattijääkiekkoa tuntuu. Enhän mä lapsena ollut ammattilainen, mutta oon 10-vuotiaasta eteenpäin tehnyt töitä saavuttaakseni ammattilaisuuden jonain päivänä. Jos olin ammattimies kymmenen vuotta, niin henkisesti oon ollut sitä melkein tuplat.

 

Ajattelin vuoden 2021 vaihduttua kirjoittaa seuraavaksi, miltä kevät näyttää nykyään mun silmin. Tietysti ilmassa on aika monta muuttujaa, mutta mun silmin kevät näyttää joka tapauksessa erilaiselta!

 

Kuva: Shaun Duncan